Onko yleensä järkevää hoitaa ongelmia samoilla keinoilla, joilla ne on aiheutettu? Onko viisasta uskoa samojen henkilöiden samoja mantroja, jotka ovat hommat ryssineet? Pitkään jatkunut itsenäisen talouspolitiikan alasajo ja kansainvälisen vapaakaupan ylistys jatkuu voimakkaana edelleen, vaikka sen seuraukset ovat jo nyt nähtävissä. Ministeri Lenita Toivakka (kok) kommentoi EU:n ja USA:n neuvottelemaa TTIP kauppa- ja investointisuojasopimusta 11.12.2014: ”Kun kaupankäynnin esteitä poistetaan, on meistä itsestämme ja yrityksistämme kiinni, kuinka hyvin Suomi jatkossa selviytyy markkinoilla. Rakennemuutoksen keskellä on löydettävä uusia palveluita, uusia tuotteita vientiin”. Perussuomalaiset ja Suomen ammattiliitot ovat asettuneet tukemaan tätä sopimusta.
 
Kokoomuslainen valtiojohto - jota muut puolueet ovat suostuneet komppaamaan - on onnistunut pitkän huumakautensa kuluessa olemaan samaan aikaan eunukkeja, jotka eivät ole onnistuneet siittämään mitään ja rietastelijoita, jotka ovat onnistuneet turmelemaan paljon. Valtionyhtiöt ja -omaisuus on myyty samalla kun rahaa on lapettu EU:lle kaksin käsin, Itsenäinen valuutta ja talouspolitiikka menetetty. Kaikkialta leikataan paitsi johdosta. Surkuhupaisia suurella älämölöllä kailotettuja uudistuksia kyllä tehtailaan. Tulossa on perustuslain vastainen sote-uudistus ja mieleen muistuu vaikkapa kaikkien aikojen yliopistofiaskoksi mainittu "huippuyliopisto" (Aaltoyliopisto). Nyt leikataan lapsilisistä, mielenterveys ja päihdepalveluista, synnytysosastoista, yliopistojen tutkimuksesta ja niin edelleen. On käynnissä vaarallinen siirtymä sivistys- ja kansalaisyhteiskunnasta välinpitämättömään kilpailuyhteiskuntaan ja eriarvoisuuteen.

Suomi on muuttunut pienehkön joukon lähinnä ulkomailta omistamaksi osakeyhtiöksi, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa. Niin sanotut vapaakauppasopimukset joita nyt häärätään kovaa vauhtia lisää Saksan ja Yhdysvaltojen voimin kiihdyttävät vauhtia. Leikkauspolittikalla toteutettu kilpailukykyhokema ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että ihmiset ja työntekijät muuttuvat vapaaksi riistaksi osakkeenomistajille. En ole kovinkaan marxilainen, mutta Marxilla oli hyvä pointti sanoessaan, että "kapitalismilla ei ole sydäntä, kasvoja tai omaatuntoa". Mitä kauemmas valta meistä siirtyy, sitä raadollisemmin tämä tulee näkyviin. Meidän on joidenkin mukaan vain ikuisesti jatkettava samaa rataa, on samoilla keinoilla lisättävä kilpailukykyä, jotta asiat korjaantuvat.

Suomi on muuttunut pienehkön joukon lähinnä ulkomailta omistamaksi osakeyhtiöksi, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa. Niin sanotut vapaakauppasopimukset joita nyt häärätään kovaa vauhtia lisää Saksan ja Yhdysvaltojen voimin kiihdyttävät vauhtia. Leikkauspolittikalla toteutettu kilpailukykyhokema ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että ihmiset ja työntekijät muuttuvat vapaaksi riistaksi osakkeenomistajille. En ole kovinkaan marxilainen, mutta Marxilla oli hyvä pointti sanoessaan, että "kapitalismilla ei ole sydäntä kasvoja tai omaatuntoa". Mitä kauemmas valta meistä siirtyy, sitä raadollisemmin tämä tulee näkyviin. Meidän on joidenkin mukaan vain ikuisesti jatkettava samaa rataa, on samoilla keinoilla lisättävä kilpailukykyä, jotta asiat korjaantuvat.

Sokrates (joka itse oli aina köyhä) sanoi hyveen aina lisäävän rikkautta, mutta ei toisinpäin. Tämä pätee myös laajemminkin yhteiskunnassa kuin henkilökohtaisella tasolla. Yhteisvastuun ja taloudellisenkin tasa-arvon romuttaminen todellisuudessa vain vie meidän kilpailukykymme. Siitä syntyy itseään ruokkiva kurjistumisen noidankehä ja erittäin synkkä ilmapiiri. Poliittisella johdolla ei tunnu olevan minkäänlaisia ratkaisuja tämän kehityksen pysäyttämiseksi. Toistellaan samaa vaisua retoriikkaa kuin ennenkin ja keksitään lyhytaikaisia yksityiskohtiin keskittyviä näennäiskeinoja. Katainen ( mies, jonka europarlamentin vasemmistoryhmän puheenjohtaja sanoi antaneen "Euroopan kurjistumiselle kasvot") on pelkkä kansainvälisen valuutan ja oman vallanhimonsa sylikoira ja Stubb euroliemissä keitetty ankerias. Kyseisistä herroista sen uskoo kyllä, mutta että muu poliittinen kenttä on alistunut tälläisiksi lakeijoiksi, se on uskomatonta. En kuitenkaan näe ongelmaa henkilökeskeisenä vaan rakenteellisena ja siksi tarvittaisiinkin pitkäkestoisia ja syvällisiä ratkaisuja. Otetaanpa esimerkiksi Norja. Se ei kuulu koko EU:hun. Silti aivan hiljan oli uutinen, että Norjan talouden kasvu ylitti odotukset, eikä tässä laskussa ollut otettu huomioon edes maan vakaata öljytaloutta.

 

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/norjan+kasvu+odotettua+nopeampaa,+ei+oljyn+varassa/201411708961

 

[to be continued]

Pyhimpinä asioina minä pidän vapautta, henkisiä arvoja, luontoa, ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Yhteiskunnallisista aspekteista eräitä tärkeimpiä henkilökohtaisesti ovat Suomen itsenäinen demokratia ja hyvinvointivaltio. Edelliset sukupolvet ovat nämä meille lunastaneet sekä kovalla työllä että ulkoisilla ja sisäisillä kamppailuilla. Näinä päivinä on jo käynyt selväksi että tämä perintö ollaan paljolti unohdettu ja sokeasti luovutettu ulkopuolelle: länsimaiselle pääomalle ja byrokratialle. Kehitys jatkuu edelleen, mutta se voidaan pysäyttää ja suunta kääntää uudestaan. Tätä varten tarvitaan jokaisen ihmisen panosta, tavalla tai toisella. Nykyinen polittiinen puoluejärjestelmämme on siihen kykenemätön, tarvitaan radikaaleja ja suoraselkäisiä linjoja, jotta valta saataisiin takaisin suomalaisille itselleen.

Itsenäisyys on siis pyhä - se on arvo sinänsä - mutta sen menettämisellä on ollut ja tulee olemaan dramaattisiakin välillisiä vaikutuksia. Suomi on lappanut rahaa esimerkiksi Etelä-Euroopan talouskriisien korjaamiseen. Ehkä tämän vielä voisi sietää, jos kyse olisi jonkinlaisesta kehitysavusta. Jos rahat olisivat vaikkapa Kreikan kohdalla menneet suomalaisten arvojen mukaisen yhteiskunnan tukemiseen. Niitä ei ole kuitenkaan upotettu terveydenhuollon ja sosiaaliturvan vaan pankkien ja kansainvälisten sijoitusten pelastamiseen. Koko Euroopan Unioni aiheuttaa muutenkin erittäin paljon kustannuksia. Integroituminen on vienyt pois myös yhteisistä rahoista leijonanosan mahdollistamalla veronkierron veroparatiisien kautta. Vasta äskettäin paljastui erittäin suuri veronkiertosysteemi, jossa suuryritykset olivat kierrättäneet veroja Luxemburgin kautta. Mukana oli myös suomalaisyrityksiä ja tämän mahdollisti yhteinen lainsäädäntö ja vapaakauppa-alue.

 

EU ja rahaliitto ovat siis Suomelle kovin kalliita. Mutta ei se ole pahinta. Se on eliitin ja byrokratian unioni. Valta pakenee ihmisiltä, se siirtyy epämääräisille markkinavoimille ja suurvirastoille ja muuttuu kasvottomaksi. Jo nyt Suomen politiikka on muuttunut missikisoiksi ja teatteriksi, jossa kyllä kiistellään lyhyen aikavälin linjanvedoista, mutta todelliset pitkän tähtäimen vaihtoehdot puuttuvat. Se ei ole demokratiaa, demokratia on sitä että ihmiset ovat tietoisia vaihtoehdoista ja kokevat voivansa vaikuttaa niihin. Vallalla on vaihtoehdottomuuden politiikka. Päätöksenteon keskittyminen kaukaiseen Brysseliin vieraannuttaa tavallisen ihmisen poliittisista asioista ja luonnollisesti myös vähentää mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Samalla se lisää passiivisuutta ja turhautumista.

Tulevaisuus on monella tapaa erittäin epävarma pitkällä aikavälillä. Niin ympäristön, kansainvälisen tasapainon, erilaisten (myös ja nimenomaan länsimaisten) yhteiskunnallisten uhkakuvien kuin talouden ja tasa-arvon osalta. Siksi meidän on ehdottomasti puolustettava ja palautettava oikeuttamme ja itsenäiseen päätöksentekoon valtiona ja kykyämme hoitaa itse asioitamme. Myöskään itsenäistä puolustusta ei saa asettaa alisteiseksi vieraan liittovaltion tai sotilasliiton suurvalta-armejoista. Viittaan tällä kaikkiin kappaleen alussa mainitsemiin kohtiin ja jos joskus todella syntyisi oikeita konfliktin uhkia, vain houkat uskovat merentakaisten hyvään tahtoon. Pelinappuloiksi pääsemme kyllä halutessamme.

Kannatanko minä siis sitä, että Suomen pitäisi jotenkin eristäytyä? Ei, yhteistyötä on tehtävä ja hyviä suhteita ja kaupankäyntiä edistettävä kaikkiin suuntiin. Sitä vain ei saa tehdän valtiollisen itsemääräämisoikeuden ja kansanvallan kustannuksella. Jos haluamme tulevaisuudessa rakentaa ja pitää kiinni tasa-arvosta, hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja ympäristöstä, on tämä ehdoton edellytys. Nimenomaan pohjoismaista yhteistyötä olisi lisättävä. Suomihan on niistä esimerkiksi ainoa, joka kuuluu euroalueeseen. Ei kannata uskoa niitä, jotka väittävät, että kun kerran olemme liittyneet johonkin tai allekirjoittaneet jonkin sopimuksen, sitä ei voisi myöhemmin purkaa. Uusilla sukupolvilla ja uusilla eduskunnilla on oikeus muuttaa aikaisemmin tehtyjä sopimuksia. Itsenäisyys on tärkeä edellytys varmistaaksemme myös artikkelin ensimmäisessä lauseessa mainitsemani kaikkein pyhimmät arvot.

http://ipu.fi/ipu-etsii-ehdokkaita-2/

http://vapaakulkija.wordpress.com/2014/12/20/eu-sopimuksien-piilotetut-kulut-osa1/

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Työn arvostuksesta Suomessa kertoo paljon se, että Väinö Linnan romaanin "Täällä pohjan tähden alla" avauslause äänestettiin Suomen kirjallisuuden parhaimmaksi aloitukseksi. Työllä ja koulutuksellahan tämä yhteiskunta onkin rakennettu. Nyt oli uutinen, että työttömyys on jälleen kasvanut. Se on tietysti huolestuttavaa Suomen pyhän talouden kannalta, mutta sitäkin suurempi merkitys jatkuvalla suurtyöttömyydellä saattaa olla kansakunnan sieluntilalle. Työn arvostus kumpuaa ihmisen sisäisestä tarpeesta olla merkityksellinen yhteisölleen. Se voi olla yksinkertaistus - toki Jussi oli sisukas yksinäinen puurtaja - mutta väitän tätä perimmäiseksi lähtökohdaksi. Romaaninkin kuvaamassa tapauksessa perhettä voi kuvata tavallaan pienimmäksi mahdolliseksi kollektiiviksi. Tämän takia työttömyysluvuilla on pitemmän päälle valtion budjettiriihtäkin kauaskantoisempia ulottuvuuksia.

 

Vallankumouksen mörkö uinuu lähes jokaisen nykykansalaisen alitajunnassa, enemmän tai vähemmän joko haluttuna tai pelättynä. Kummassakin tapauksessa kannattaa palauttaa mieleen Suomen historian kaksi suurta yritystä, Nuijasota ja vuosien 1917-18 sisällisota. Ne toki molemmat epäonnistuivat - ainakin näennäisesti ja hetkellisesti, sillä kumpienkin lähtökohtaiset tavoitteet toteutuivat myöhemmin - mutta eivät kadonneet historian utuun jättämättä vaikuttavia jälkiä. Nuijasota johtui aateliston, ylemmän virkamiehistön ja papiston taloinpoikiin kohdistamasta riistosta ja mielivallasta*. Sisällissota taas kumpusi pitkälti hiljattain syntyneen teollisuustyöväestön sekä torpparien täysin kohtuuttomasta kohtelusta. Nykytilanne Suomessa on kuitenkin vielä hyvin erilainen, työssäkäyvällä keskimäärin on kohtuullinen toimeentulo ja työolot ovat inhimilliset. Itsensä työllä elättämisen ylenpalttinen pyhyys kuitenkin vieraannuttaa työttömiä yhteiskunnasta ja tässä saattaa olla tulevaisuuden vallankumouksellinen potentiaali. Jos pitäisi ennustelemaan heittäytyä niin sanoisin, että tulevaisuuden vallankumousen syyt Suomessa ja länsimaissa saattavat painottua enemmän henkisiin kuin materiaalisiin asioihin.

 

Nykyajassa valtaa yhä enemmän alaa tekopyhä kaksoisstandardi:ihminen ei saa palkkatyötä sitten millään, mutta hänet kieroutuneen logiikan perusteella pakotetaan töihin pienellä rahalla. Työttömiä pyöritellään myös kaikenlaisilla älyvapailla kuntoutustyökursseilla. He ovat muuttuneet yhteiskunnan pelinappuloiksi. Joku isänmaamme esiratsastaja keksi vielä kutsua tätä ihmisryhmää rikkaruohoiksi. Rikkaruohot ovatkin ikäviä, heti kun et säännöllisesti kitke kasvimaatasi, ne valtaavat sen. Ongelma on se, että korupuheita lukuunottamatta koko ongelmaa käsitellään vain talouden näkökulmasta. Työttömät ovat vain ikävä tilasto ja ongelmallinen kuluerä, eivät suinkaan yhteiskuntamme vapaana oleva resurssi. Palataan aikaisempaan viittaukseeni asian henkisistä puolista. Työn käsite on täysin rahan vääristämä. Työn on työtä vain, jos siitä saa rahaa. Yhteiskunnan luonnonvastainen näkemys on juurrutettu myös ihmisten sisimpään. Se kylvää apatiaa ja syyllistymistä. Otetaan esimerkiksi joku taiteilija. Jos hän saa tekemisistään riittävästi rahaa joko suoraan, apurahana tai virkatyönä, se on hänen työtänsä. Sen sijaan ilmaiseksi vaikkapa saman määrän maalauksia valmistaminen on vain jotakin epämääräistä "taiteilua" ja hänen pitäisi mennä töihin. Työn sublimaatio on pilannut taidekäsityksemme. (”Näen ainoaksi oikeaksi taiteilijaksi sellaisen kaverin, joka on päivät pizzakuskina ja suorittaa illat jotain sisäisestä ilosta. Siitä syntyy jotain, vaikka se olisi karmeannäköistä, koska se on rakkauden anti.” http://www.kritiikinuutiset.fi/ala-usko-mihinkaan)

 

Työttömyydessä voi olla myös positiivisesti vieraannuttavia puolia. Ulkopuolellahan on aina selkeämpi näkyvyys ja moni työtön saattaa oivaltaa sen, että oravanpyörän pyörittämisestä ei kuoltuaan saa mitalia. On myös aikaa ja vanhan kansan mukaan aika on rahaa. Rikkaimmiksi voisi siis sanoa sekä työttömiä että hyvin rikkaita. Paradoksaalista, että jos ihminen nauttii esimerkiksi työttömyyskorvausta - vaikka pakosta - häntä automaattisesti monet pitävät loisijana. Kuitenkin jos on riittävästi varallisuutta omaan elämiseen, niin on ihan ok olla tekemättä kenenkään tai minkään hyväksi yhtään mitään.

 

Palkallisen työn käsitteestä on tullut pyhä reliikki, jolla korvataan nykyaikainen onttous ja arvojen liudentuminen. Samalla tuo käsite on kuitenkin kapitalistisen ja modernin individualisaation myötä vääristynyt. Työ on osittain menettänyt kollektiivisen ulottuvuutensa, jonka on korvannut arvonlisäys eli raha. Työllä ei siis ole arvoa itsessään, vaan sen pitää tuottaa enemmän kuin siitä maksetaan. Ihmisten kannattaisi oman mentaalis-henkisen hyvinvointinsa vuoksi irtautua tästä harhasta. Valtaapitäville saattaa myös ennen pitkää muodostua kaikken vaarallisimmaksi ulosjättäytyneiden tai pudonneiden välille muodostuva yhteisöllisyys (sekä Suomessa että muualla työttömyys on suurinta juuri nuorison keskuudessa). Sitä ei kuitenkaan torjuta pakkotyövelvoitteilla tai vastikkeellisella sosiaaliturvalla. Päin vastoin. Tälläisen kehityksen tehokkain torjuntakeino olisi työttömyyskorvausten ja sosiaalitukien korvaaminen kansalaispalkalla. Byrokratian kumipallona olemisen katoamisen lisäksi jo pelkkä nimi vähentäisi syrjäytymisen tunnetta ja kannustaisi tekemään asioita. Vallankumousluonteista muutosta haluavien pitäisi minun mielestäni taas pyrkiä solidaarisuuden ja yhtenäisyyden luomiseen ihmisten välille irti poliittisista ja muista valtarakenteista.

 

* Mielenkiintoinen paralleeli, että ne jotka olivat 1600-luvulla itse nousseet kapinaan - "talonpoikaisarmeija" - murkasi työväen ja torpparien samankaltaisista syistä johtuneen kansannousun 1900-luvulla.

https://www.youtube.com/watch?v=zh0OoLBcT_U

 

 

Onko Suomi enää itsenäinen? Pikemminkin tässä voidaan enää puhua jonkinasteisesta autonomiasta, jota sitäkin ollaan kovaa vauhtia menettämässä.Silloin kun EU:hun oltiin liittymässä, eräs nainen rauhoitteli telkkarissa, että eivät ne saunaa meiltä vie.No Suomessa on aina aina saunottu ja tullaan varmaan aina saunomaan. Jotakin muuta ollaan kyllä menetetty ja menettämässä. Oma raha ja talouspolitiikka mäni jo ja pian menee kai demokratian rippeetkin. Sitten jää enää itsenäinen puolustus, jota sitäkin viedään koko ajan kaltevalle pinnalle.
 

Minä kannatan vain ja ainoastaan Suomen itsenäisyyttä, mutta vertailun vuoksi voisi esittää väitteen, että Suomi oli Venäjän osana jopa itsenäisempi kuin nykyään EU:ssa. Jos puolustusta ulospäin ei oteta huomioon, tämä nimittäin pitää paikkansa. Meillä oli esimerkiksi oma valuutta. Kannattaa muistaa myös, että yleinen ja yhtäläinen ääni- ja ehdolleasettumisoikeus tuli ensimmäisenä maailmassa voimaan juurikin Suomessa. Tällaiset asiat kannattaisi muistaa ja olla niistä ylpeitä. Demokratia toimii sitä paremmin mitä lähempänä se on ihmisiä ja EU on hyvin demokratiaa rapauttava koneisto. Nyt meitä nimittäin viedään (EU:n virkamiesten toimesta) TTIP-sopimukseen, joka vaarantaa demoratian ja asettaa lisäksi esimerkiksi ulkomaiset yhtiöt Suomen lakien yläpuolelle. Sitten kun päästään vielä NATO:on voidaankin viimeistään valita jompikumpi ylläolevista nimiehdotuksista. 

 

Barack Obama, Angela Merkel ja Jean-Claude Juncker sopivat Brisbanen G20-kokouksessa TTIP-neuvottelujen kiihdyttämisestä. Pumaskan pitäisi olla valmiina vuoden sisällä. Suomen valta- ja rahajohtoinen media (ilkeällä tuulella voisi sanoa, että se on joukko talutusnuorassa kulkevia koulutettuja koiria) luonnollisesti keskittyi kokousta käsitellessään lähinnä Putinin saamaan kohteluun. Tähdennän, että EN pidä Suomen eduskuntaa edes nyt minään itsenäisenä, kansallisena ja aidosti demokraattisena päätöksentekoelimenä. Sekin vähä mikä siinä enää edes toimii kansalaisten tahdon kanavana - tuokin kanava on täynnä patoja ja sen seisova vesi löyhkää - vaarannetaan tuolla sopimuksella. Eliitin Unioni on jo nyt vienyt suomalaisten aidon vaikutusmahdollisuuden asioihinsa Brysselin valtavaan sokkelolabyrinttiin. TTIP-sopimuksen haitallisuudesta demokratialle ovat allekirjoittaneet julkilausuman 49 suomalaista tutkijaa. Mukana ovat muiden muassa professorit Risto Alapuro, Martin Fougère, Martti Koskenniemi, Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen.

Euro taas on ihan oma lukunsa. Paavo Lipponen valehteli EU:hun liityttäessä, että se ei tarkoita euroon liittymistä. Kun aika tuli, hän kuitenkin sanoi että Maastrichtin sopimus velvoittaa Suomen liittymään yhteisvaluuttaan. Nykytilanteessa kannattaa huomata, että Suomi on pohjoismaista ainoa, joka kuuluu Euroalueeseen. Norja ja Islanti eivät kuulu koko Unioniin ja Tanskalla taas on useita erityisrajoitteita yhdentymisessä, valuutan lisäksi muun muassa koskien ylikansallista yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa. Lipponen on nyt kovasti huolissaan mahdollisuudesta poistaa ruotsin kielen pakollisuus kouluopetuksesta. Ehkä hänen olisi nyt hyvä olla huolissaan jostain muustakin.

Suomen mediaa eivät nämä minun huolenaiheeni paljon paina. Rahan, median ja vallan epäpyhä kolmikanta keskittyy lietsomaan Venäjä-pelkoa häivyttääkseen sen tosiasian, että itsenäisyys ja kansanvalta vaihdetaan länsirahaan. Ja sen rahankin kanssa on vähän niin ja näin, ei taida päätyä suurille massoille. Toisin kuin EU:hun liityttäessä luvattiin, hyvinvointiyhteiskuntamme on muuttumassa pahoinvointiyhteiskunnaksi. Isolle osalle ihmisistä. Vaikka tällaiset ovat vain jäävuoren huippu - ja uutisointi voi vääristää kokonaiskuvaa - taas oli uutinen, että äiti oli tappanut kaksi lastaan. YLE:n viimeinen niitti omaan hautaansa taas oli se, kun se ilmoitti julkisesti perustavansa stasi-listan, johon Venäjämielisten tai Venäjää puolustavia näkemyksiä esittävien ihmisten nimiä aletaan keräämään. Tällaista toimintaa ei voi eikä saa hyväksyä! Meillä on tuleva sukupolvi kasvamassa ja jos pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Joten on parempi vain näyttää keskisormea. Tuollaisten julistusten tarkoituksena on kaksi asiaa 1) pelotella vääriä mielipiteitä omaavia henkilöitä olemaan hiljaa 2) pelotella muita ihmisiä, että väärinajattelijat ovat jotakin salaperäisiä "Venäjä-trolleja". Siis vieraan valtion palkkaamia agentteja tai muuten vain disinformaatiota syytäviä koneita. Kun niitä on kuulkaas juuri tuolla valtamedian puolella toiseen suuntaan. YLE itsekin on näissä asioissa vain NATO:n sanomisia toistava papukaija. Minkäänlaista syvällistä analyysiä tai aidosti oivaltavaa ja kyseenalaistavaa perpektiiviä YLE-hesari-iltapäivälehdet akselilta on turha odottaa tietyissä asioissa. Ei edes pienintäkään pyrkimystä objektiivisuuteen tai neutraaliuteen. Irak-pommitusten propagandavideothan alkoivat lennellä jo 90-luvun alussa.

 

Muutenkin poliittisen eliitin johtama Yleisradio alkaa olla turhaakin turhempi pulju. Kovat säästöt, mutta viihdettä ei toki tule kaupallisilta kanavilta tarpeeksi. Pakkoverolla kustannamme, kun sikarikas kirjailija-koomikko röhkii telkkarissa ja kansa nauraa. Tämä on tämä ikuinen kuvio miten tyhmää kansaa a) hallitaan sirkushuveilla b) siirretään huomio omista asioista keksimällä vihollinen. Armeijamme johto taas tuntuu osittain olevan - tai ainakin sen asiantuntijat - pitkän ajan kuluessa itse itsensä aivopesseitä pökkelöitä ja länsihypettäviä pellejä.. Propagandamyllyt jauhavat, kansalta viedään valta, Suomelta itsenäisyys. Lappeenrannassakin leipäjonot lisääntyvät, pakkotyöt alkavat ja työttömyys lisääntyy. Olisiko aika tehdä jotakin? Kaikella kunnioituksella menneille uhrauksille: 6.12. vanhempi polvi polttaa kynttilää tippa linssissä, mutta meidän on ajateltava enemmän tulevia kuin menneitä sukupolvia. Maailma muuttuu vinhaa vauhtia, eikä oikein kukaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Siksi meidän on pidettävä päätösvalta ja toimintakyky itsellämme. Pelkästään lastemme takia Suomen itsenäisyys on palautettava ja sitä on puolustettava.

http://ttipjulkilausuma.wordpress.com/2014/05/07/tutkijat-huolissaan-eun-ja-usan-valisista-kauppaneuvotteluista/

http://vapaakulkija.wordpress.com/2014/11/25/mita-tiedat-tisa-sopimuksesta/

 

 

En ole mikään Venäjän halinnon suurin fani ja suhtaudun moniinkin sen toimintatapoihin hyvin kriittisesti. Alkanut vain viimeaikoina tuntua siltä, että olisi hyvä selventää ihmisille nykytilannetta myös toiseen suuntaan. Lähdetään siis liikkeelle Ukrainan kriisistä. Ukraina on jo pitkään ollut erittäin kahtiajakautunut maa. Kahtiajako on suuren - itäosissa valtaväestönä olevan - venäläisvähemmistön ja länsimielisten ukrainalaisten välinen. Ukrainan parlamentti on välillä esimerkiksi muistuttanut lähinnä nyrkkeilysalia. Kyseissä kriisissä ei siis ole tapahtunut mitään sellaista, että Venäjä olisi jotenkin hyökännyt yhtenäisen Ukrainan kimppuun. Henkilökohtaisesti olen täysin varma siitä, että Maidanin tapahtumien jälkeen Donetskin ja Krimin alueiden väestö ei mieluiten kuulu enää Ukrainaan. Mitä Maidanissa sitten tapahtui? Demokraattisesti valittu ja laillisesti toiminut venäläismielinen presidentti syrjäytettiin periaatteessa täysin laittomalla vallankaappauksella. En ota kantaa tapahtumien etenemiseen. Ne alkoivat siitä, kun presidentti perui jonkun suuren yhteistyösopimuksen EU:n kanssa. Nyt kun Venäjä taas on jo pitkän aikaa sitten ilmoittanut, että se puolustaa kansalaisiaan myös maansa rajojen ulkopuolella, oli täysin päivänselvää, että jotain tuollaista tulee tapahtumaan. Vaikka väestö jätettäisiin pois laskuista, niin ei kai kukaan voi olla niin naivi, että kuvittelisi Venäjän antavan Naton laivastotukikohtien tulla Krimille? Itä-Ukrainan aluetta puolustavista joukoista taas joka tapauksessa lähes kaikki olivat paikallisia separatistimilitoita. Ukrainalla taas oli joukoissaan paljonkin ulkomaalaista, rikollisluontoista ja äärioikeistolaista uskonsoturiainesta mukana. Sen lisäksi Ukrainan armeijan toimintatavat esimerkiksi Donetskin kaupungin piirityksessä olivat kansainvälisen sotalain vastaisia. Muun muassa tarkoituksellinen yritys katkaista kaupungin siviiliväestön vedenjakelu.

 

Nato ilmoitti muistaakseni jo vuonna 2008 julkisesti, että Georgia ja Ukraina tulevat olemaan jossain vaiheessa Naton jäseniä. Georgiassahan taidettiin käydä jo yksi sota. Harlin on muuten unohtanut Mannerheim-projektin, ja viimeisen lukemani haastattelun perusteella kuvaa elokuvaa Georgian sodasta. Natolla oli sodan alkaessa maassa jo ainakin yksi tukikohta. Naton ja lännen sotilasjohto tiesi hyvin, mitä Ukrainassa tulisi tapahtumaan Maidanin kaltaisessa tilanteessa. Minä en ole henkilökohtaisesti muuten nähnyt pienintäkään todistetta suuntaan tai toiseen, kuka sen matkustajakoneen lopulta ampui alas. Venäjä ainakin sentään on antanut satelliittitietonsa EU:lle. Toisin kuin USA paremmat omansa. Anyhow, jos vilkaistaan vähän karttaa, niin Ukrainalla, Georgialla ja Suomella on kuin onkin jotakin yhteistä. Jo alkuvuodesta Lavrovin Suomenvierailun yhteydessä alkoi Venäjän johdon "wanna-be neuvonantajan" (ilmaus Aleksanteri-instituutista) puheet ruotasalaislehdelle siitä, että jos Suomi liittyy Natoon, niin kannattaisi miettiä, että halutaanko olla aloittamassa kolmatta maailmansotaa. Tietenkin siinä varmasti on suuri yritys psykologiseen pelotevaikutukseen, mutta tuollaisia puheita nyt ei mielestäni Suomessa olisi pitänyt sivuuttaa ihan ilman huomiota. Ja kun Venäjän johtoa sanotaan diktatoriseksi, niin onko joku taas niin naivi, että kuvittelee jonkun lähipiirin wanna-be neuvonantanajan antavan tuollaisia haastatteluja ilman lupaa?

Suomi nyt sitten käytännössä liitettiin Naton etupiiriin ilman sen kummempia yhteisiä päätöksiä. Asialla olivat Stubb ja Hagglund. Minusta se vaarantaa demokratian ja turvallisuutemme. Sinänsä Suomen kansalla tietenkin olisi täysi oikeus tehdä tuollainen isäntämaasopimus, jos se olisi tehty demokraattisesti ja avoimen kansalaiskeskustelun jälkeen. Nykyisissä oloissa ja tuolla tavalla on minun mielestäni kyseessä valtiopetos. En tiedä lakipykäliä, enkä aio tehdä asiassa rikosilmoitusta. Kuitenkin tähän listaan voidaan vetää nyt myös vaikkapa Syyria. Assadin hallinnolla Venäjän liittolaisena ja sillä, että USA on tukenut Syyrian kapinallisia on ihan todella suuri merkitys. Ei ole aivan täysin merkityksetöntä se, että pohditaanko me vakavasti ja avoimesti mahdollisuutta päätyä Naton ja Venäjän nokittelutaistelukentäksi. Kumpikin tietää, että kumpikaan ei käytä ydinaseita Suomen takia. Sinänsä Venäjän kynnys hyökätä Suomeen on paljon paljon suurempi kuin Ukrainaan tai Goergiaan. Mutta Suomen liittyminen Natoon katkaisee käytännössä Pietarin itämerenyhteyden (Suomenlahden etelärannikko on jo Natoa). Jos kaistapäinen yhteiskunnallinen johtomme onnistuu saamaan sodan aikaan, ei Naton apu missään tapauksessa pelasta Suomea hävitykseltä. Minä luottaisin itsenäiseen puolustukseen ja puoleettomuuteen. Ihan täysin vaaratonta nykyinen kehitys ei ole jos katsotaan maailmanhistoriaa. Toisten suomalaisten pitäisi hieman havahtua ja toisten laittaa vähän jäitä hattuun.