Pyhimpinä asioina minä pidän vapautta, henkisiä arvoja, luontoa, ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Yhteiskunnallisista aspekteista eräitä tärkeimpiä henkilökohtaisesti ovat Suomen itsenäinen demokratia ja hyvinvointivaltio. Edelliset sukupolvet ovat nämä meille lunastaneet sekä kovalla työllä että ulkoisilla ja sisäisillä kamppailuilla. Näinä päivinä on jo käynyt selväksi että tämä perintö ollaan paljolti unohdettu ja sokeasti luovutettu ulkopuolelle: länsimaiselle pääomalle ja byrokratialle. Kehitys jatkuu edelleen, mutta se voidaan pysäyttää ja suunta kääntää uudestaan. Tätä varten tarvitaan jokaisen ihmisen panosta, tavalla tai toisella. Nykyinen polittiinen puoluejärjestelmämme on siihen kykenemätön, tarvitaan radikaaleja ja suoraselkäisiä linjoja, jotta valta saataisiin takaisin suomalaisille itselleen.

Itsenäisyys on siis pyhä - se on arvo sinänsä - mutta sen menettämisellä on ollut ja tulee olemaan dramaattisiakin välillisiä vaikutuksia. Suomi on lappanut rahaa esimerkiksi Etelä-Euroopan talouskriisien korjaamiseen. Ehkä tämän vielä voisi sietää, jos kyse olisi jonkinlaisesta kehitysavusta. Jos rahat olisivat vaikkapa Kreikan kohdalla menneet suomalaisten arvojen mukaisen yhteiskunnan tukemiseen. Niitä ei ole kuitenkaan upotettu terveydenhuollon ja sosiaaliturvan vaan pankkien ja kansainvälisten sijoitusten pelastamiseen. Koko Euroopan Unioni aiheuttaa muutenkin erittäin paljon kustannuksia. Integroituminen on vienyt pois myös yhteisistä rahoista leijonanosan mahdollistamalla veronkierron veroparatiisien kautta. Vasta äskettäin paljastui erittäin suuri veronkiertosysteemi, jossa suuryritykset olivat kierrättäneet veroja Luxemburgin kautta. Mukana oli myös suomalaisyrityksiä ja tämän mahdollisti yhteinen lainsäädäntö ja vapaakauppa-alue.

 

EU ja rahaliitto ovat siis Suomelle kovin kalliita. Mutta ei se ole pahinta. Se on eliitin ja byrokratian unioni. Valta pakenee ihmisiltä, se siirtyy epämääräisille markkinavoimille ja suurvirastoille ja muuttuu kasvottomaksi. Jo nyt Suomen politiikka on muuttunut missikisoiksi ja teatteriksi, jossa kyllä kiistellään lyhyen aikavälin linjanvedoista, mutta todelliset pitkän tähtäimen vaihtoehdot puuttuvat. Se ei ole demokratiaa, demokratia on sitä että ihmiset ovat tietoisia vaihtoehdoista ja kokevat voivansa vaikuttaa niihin. Vallalla on vaihtoehdottomuuden politiikka. Päätöksenteon keskittyminen kaukaiseen Brysseliin vieraannuttaa tavallisen ihmisen poliittisista asioista ja luonnollisesti myös vähentää mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Samalla se lisää passiivisuutta ja turhautumista.

Tulevaisuus on monella tapaa erittäin epävarma pitkällä aikavälillä. Niin ympäristön, kansainvälisen tasapainon, erilaisten (myös ja nimenomaan länsimaisten) yhteiskunnallisten uhkakuvien kuin talouden ja tasa-arvon osalta. Siksi meidän on ehdottomasti puolustettava ja palautettava oikeuttamme ja itsenäiseen päätöksentekoon valtiona ja kykyämme hoitaa itse asioitamme. Myöskään itsenäistä puolustusta ei saa asettaa alisteiseksi vieraan liittovaltion tai sotilasliiton suurvalta-armejoista. Viittaan tällä kaikkiin kappaleen alussa mainitsemiin kohtiin ja jos joskus todella syntyisi oikeita konfliktin uhkia, vain houkat uskovat merentakaisten hyvään tahtoon. Pelinappuloiksi pääsemme kyllä halutessamme.

Kannatanko minä siis sitä, että Suomen pitäisi jotenkin eristäytyä? Ei, yhteistyötä on tehtävä ja hyviä suhteita ja kaupankäyntiä edistettävä kaikkiin suuntiin. Sitä vain ei saa tehdän valtiollisen itsemääräämisoikeuden ja kansanvallan kustannuksella. Jos haluamme tulevaisuudessa rakentaa ja pitää kiinni tasa-arvosta, hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja ympäristöstä, on tämä ehdoton edellytys. Nimenomaan pohjoismaista yhteistyötä olisi lisättävä. Suomihan on niistä esimerkiksi ainoa, joka kuuluu euroalueeseen. Ei kannata uskoa niitä, jotka väittävät, että kun kerran olemme liittyneet johonkin tai allekirjoittaneet jonkin sopimuksen, sitä ei voisi myöhemmin purkaa. Uusilla sukupolvilla ja uusilla eduskunnilla on oikeus muuttaa aikaisemmin tehtyjä sopimuksia. Itsenäisyys on tärkeä edellytys varmistaaksemme myös artikkelin ensimmäisessä lauseessa mainitsemani kaikkein pyhimmät arvot.

http://ipu.fi/ipu-etsii-ehdokkaita-2/

http://vapaakulkija.wordpress.com/2014/12/20/eu-sopimuksien-piilotetut-kulut-osa1/