Onko yleensä järkevää hoitaa ongelmia samoilla keinoilla, joilla ne on aiheutettu? Onko viisasta uskoa samojen henkilöiden samoja mantroja, jotka ovat hommat ryssineet? Pitkään jatkunut itsenäisen talouspolitiikan alasajo ja kansainvälisen vapaakaupan ylistys jatkuu voimakkaana edelleen, vaikka sen seuraukset ovat jo nyt nähtävissä. Ministeri Lenita Toivakka (kok) kommentoi EU:n ja USA:n neuvottelemaa TTIP kauppa- ja investointisuojasopimusta 11.12.2014: ”Kun kaupankäynnin esteitä poistetaan, on meistä itsestämme ja yrityksistämme kiinni, kuinka hyvin Suomi jatkossa selviytyy markkinoilla. Rakennemuutoksen keskellä on löydettävä uusia palveluita, uusia tuotteita vientiin”. Perussuomalaiset ja Suomen ammattiliitot ovat asettuneet tukemaan tätä sopimusta.
Kokoomuslainen valtiojohto - jota muut puolueet ovat suostuneet komppaamaan - on onnistunut pitkän huumakautensa kuluessa olemaan samaan aikaan eunukkeja, jotka eivät ole onnistuneet siittämään mitään ja rietastelijoita, jotka ovat onnistuneet turmelemaan paljon. Valtionyhtiöt ja -omaisuus on myyty samalla kun rahaa on lapettu EU:lle kaksin käsin, Itsenäinen valuutta ja talouspolitiikka menetetty. Kaikkialta leikataan paitsi johdosta. Surkuhupaisia suurella älämölöllä kailotettuja uudistuksia kyllä tehtailaan. Tulossa on perustuslain vastainen sote-uudistus ja mieleen muistuu vaikkapa kaikkien aikojen yliopistofiaskoksi mainittu "huippuyliopisto" (Aaltoyliopisto). Nyt leikataan lapsilisistä, mielenterveys ja päihdepalveluista, synnytysosastoista, yliopistojen tutkimuksesta ja niin edelleen. On käynnissä vaarallinen siirtymä sivistys- ja kansalaisyhteiskunnasta välinpitämättömään kilpailuyhteiskuntaan ja eriarvoisuuteen.
Suomi on muuttunut pienehkön joukon lähinnä ulkomailta omistamaksi osakeyhtiöksi, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa. Niin sanotut vapaakauppasopimukset joita nyt häärätään kovaa vauhtia lisää Saksan ja Yhdysvaltojen voimin kiihdyttävät vauhtia. Leikkauspolittikalla toteutettu kilpailukykyhokema ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että ihmiset ja työntekijät muuttuvat vapaaksi riistaksi osakkeenomistajille. En ole kovinkaan marxilainen, mutta Marxilla oli hyvä pointti sanoessaan, että "kapitalismilla ei ole sydäntä, kasvoja tai omaatuntoa". Mitä kauemmas valta meistä siirtyy, sitä raadollisemmin tämä tulee näkyviin. Meidän on joidenkin mukaan vain ikuisesti jatkettava samaa rataa, on samoilla keinoilla lisättävä kilpailukykyä, jotta asiat korjaantuvat.
Suomi on muuttunut pienehkön joukon lähinnä ulkomailta omistamaksi osakeyhtiöksi, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa. Niin sanotut vapaakauppasopimukset joita nyt häärätään kovaa vauhtia lisää Saksan ja Yhdysvaltojen voimin kiihdyttävät vauhtia. Leikkauspolittikalla toteutettu kilpailukykyhokema ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että ihmiset ja työntekijät muuttuvat vapaaksi riistaksi osakkeenomistajille. En ole kovinkaan marxilainen, mutta Marxilla oli hyvä pointti sanoessaan, että "kapitalismilla ei ole sydäntä kasvoja tai omaatuntoa". Mitä kauemmas valta meistä siirtyy, sitä raadollisemmin tämä tulee näkyviin. Meidän on joidenkin mukaan vain ikuisesti jatkettava samaa rataa, on samoilla keinoilla lisättävä kilpailukykyä, jotta asiat korjaantuvat.
Sokrates (joka itse oli aina köyhä) sanoi hyveen aina lisäävän rikkautta, mutta ei toisinpäin. Tämä pätee myös laajemminkin yhteiskunnassa kuin henkilökohtaisella tasolla. Yhteisvastuun ja taloudellisenkin tasa-arvon romuttaminen todellisuudessa vain vie meidän kilpailukykymme. Siitä syntyy itseään ruokkiva kurjistumisen noidankehä ja erittäin synkkä ilmapiiri. Poliittisella johdolla ei tunnu olevan minkäänlaisia ratkaisuja tämän kehityksen pysäyttämiseksi. Toistellaan samaa vaisua retoriikkaa kuin ennenkin ja keksitään lyhytaikaisia yksityiskohtiin keskittyviä näennäiskeinoja. Katainen ( mies, jonka europarlamentin vasemmistoryhmän puheenjohtaja sanoi antaneen "Euroopan kurjistumiselle kasvot") on pelkkä kansainvälisen valuutan ja oman vallanhimonsa sylikoira ja Stubb euroliemissä keitetty ankerias. Kyseisistä herroista sen uskoo kyllä, mutta että muu poliittinen kenttä on alistunut tälläisiksi lakeijoiksi, se on uskomatonta. En kuitenkaan näe ongelmaa henkilökeskeisenä vaan rakenteellisena ja siksi tarvittaisiinkin pitkäkestoisia ja syvällisiä ratkaisuja. Otetaanpa esimerkiksi Norja. Se ei kuulu koko EU:hun. Silti aivan hiljan oli uutinen, että Norjan talouden kasvu ylitti odotukset, eikä tässä laskussa ollut otettu huomioon edes maan vakaata öljytaloutta.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/norjan+kasvu+odotettua+nopeampaa,+ei+oljyn+varassa/201411708961
[to be continued]
