En ole mikään Venäjän halinnon suurin fani ja suhtaudun moniinkin sen toimintatapoihin hyvin kriittisesti. Alkanut vain viimeaikoina tuntua siltä, että olisi hyvä selventää ihmisille nykytilannetta myös toiseen suuntaan. Lähdetään siis liikkeelle Ukrainan kriisistä. Ukraina on jo pitkään ollut erittäin kahtiajakautunut maa. Kahtiajako on suuren - itäosissa valtaväestönä olevan - venäläisvähemmistön ja länsimielisten ukrainalaisten välinen. Ukrainan parlamentti on välillä esimerkiksi muistuttanut lähinnä nyrkkeilysalia. Kyseissä kriisissä ei siis ole tapahtunut mitään sellaista, että Venäjä olisi jotenkin hyökännyt yhtenäisen Ukrainan kimppuun. Henkilökohtaisesti olen täysin varma siitä, että Maidanin tapahtumien jälkeen Donetskin ja Krimin alueiden väestö ei mieluiten kuulu enää Ukrainaan. Mitä Maidanissa sitten tapahtui? Demokraattisesti valittu ja laillisesti toiminut venäläismielinen presidentti syrjäytettiin periaatteessa täysin laittomalla vallankaappauksella. En ota kantaa tapahtumien etenemiseen. Ne alkoivat siitä, kun presidentti perui jonkun suuren yhteistyösopimuksen EU:n kanssa. Nyt kun Venäjä taas on jo pitkän aikaa sitten ilmoittanut, että se puolustaa kansalaisiaan myös maansa rajojen ulkopuolella, oli täysin päivänselvää, että jotain tuollaista tulee tapahtumaan. Vaikka väestö jätettäisiin pois laskuista, niin ei kai kukaan voi olla niin naivi, että kuvittelisi Venäjän antavan Naton laivastotukikohtien tulla Krimille? Itä-Ukrainan aluetta puolustavista joukoista taas joka tapauksessa lähes kaikki olivat paikallisia separatistimilitoita. Ukrainalla taas oli joukoissaan paljonkin ulkomaalaista, rikollisluontoista ja äärioikeistolaista uskonsoturiainesta mukana. Sen lisäksi Ukrainan armeijan toimintatavat esimerkiksi Donetskin kaupungin piirityksessä olivat kansainvälisen sotalain vastaisia. Muun muassa tarkoituksellinen yritys katkaista kaupungin siviiliväestön vedenjakelu.

Nato ilmoitti muistaakseni jo vuonna 2008 julkisesti, että Georgia ja Ukraina tulevat olemaan jossain vaiheessa Naton jäseniä. Georgiassahan taidettiin käydä jo yksi sota. Harlin on muuten unohtanut Mannerheim-projektin, ja viimeisen lukemani haastattelun perusteella kuvaa elokuvaa Georgian sodasta. Natolla oli sodan alkaessa maassa jo ainakin yksi tukikohta. Naton ja lännen sotilasjohto tiesi hyvin, mitä Ukrainassa tulisi tapahtumaan Maidanin kaltaisessa tilanteessa. Minä en ole henkilökohtaisesti muuten nähnyt pienintäkään todistetta suuntaan tai toiseen, kuka sen matkustajakoneen lopulta ampui alas. Venäjä ainakin sentään on antanut satelliittitietonsa EU:lle. Toisin kuin USA paremmat omansa. Anyhow, jos vilkaistaan vähän karttaa, niin Ukrainalla, Georgialla ja Suomella on kuin onkin jotakin yhteistä. Jo alkuvuodesta Lavrovin Suomenvierailun yhteydessä alkoi Venäjän johdon "wanna-be neuvonantajan" (ilmaus Aleksanteri-instituutista) puheet ruotasalaislehdelle siitä, että jos Suomi liittyy Natoon, niin kannattaisi miettiä, että halutaanko olla aloittamassa kolmatta maailmansotaa. Tietenkin siinä varmasti on suuri yritys psykologiseen pelotevaikutukseen, mutta tuollaisia puheita nyt ei mielestäni Suomessa olisi pitänyt sivuuttaa ihan ilman huomiota. Ja kun Venäjän johtoa sanotaan diktatoriseksi, niin onko joku taas niin naivi, että kuvittelee jonkun lähipiirin wanna-be neuvonantanajan antavan tuollaisia haastatteluja ilman lupaa?

Suomi nyt sitten käytännössä liitettiin Naton etupiiriin ilman sen kummempia yhteisiä päätöksiä. Asialla olivat Stubb ja Hagglund. Minusta se vaarantaa demokratian ja turvallisuutemme. Sinänsä Suomen kansalla tietenkin olisi täysi oikeus tehdä tuollainen isäntämaasopimus, jos se olisi tehty demokraattisesti ja avoimen kansalaiskeskustelun jälkeen. Nykyisissä oloissa ja tuolla tavalla on minun mielestäni kyseessä valtiopetos. En tiedä lakipykäliä, enkä aio tehdä asiassa rikosilmoitusta. Kuitenkin tähän listaan voidaan vetää nyt myös vaikkapa Syyria. Assadin hallinnolla Venäjän liittolaisena ja sillä, että USA on tukenut Syyrian kapinallisia on ihan todella suuri merkitys. Ei ole aivan täysin merkityksetöntä se, että pohditaanko me vakavasti ja avoimesti mahdollisuutta päätyä Naton ja Venäjän nokittelutaistelukentäksi. Kumpikin tietää, että kumpikaan ei käytä ydinaseita Suomen takia. Sinänsä Venäjän kynnys hyökätä Suomeen on paljon paljon suurempi kuin Ukrainaan tai Goergiaan. Mutta Suomen liittyminen Natoon katkaisee käytännössä Pietarin itämerenyhteyden (Suomenlahden etelärannikko on jo Natoa). Jos kaistapäinen yhteiskunnallinen johtomme onnistuu saamaan sodan aikaan, ei Naton apu missään tapauksessa pelasta Suomea hävitykseltä. Minä luottaisin itsenäiseen puolustukseen ja puoleettomuuteen. Ihan täysin vaaratonta nykyinen kehitys ei ole jos katsotaan maailmanhistoriaa. Toisten suomalaisten pitäisi hieman havahtua ja toisten laittaa vähän jäitä hattuun.